lauantai 8. helmikuuta 2014

Horjuuko psyyke ja kenellä eniten

Nykyopetus vaarantaa nuoren psyyken
Näin toteaa joensuulainen Pielijoen koulun erityisopettaja Jari Kurttila. Opettajat pelkäävät erityisoppilaiden määrän kasvavan tulevina vuosina reilusti. Osasyynä pidetään uudistusta, joka siirsi pienryhmien oppilaat omista luokista suuriin yleisopetuksen ryhmiin. Nykysysteemi vaarantaa monen nuoren psyyken, erityisopettaja uskoo.
Yle Kotimaa 31.1.2014, Lasse Laitinen Yle Pohjois-Karjala

- Mielenkiintoinen artikkeli. Kirjoituksesta ei mielestäni käy ilmi, vaarantuuko ns. ”pienryhmäoppilaan” psyyke vai niiden, jotka yrittävät opiskella saamatta opetusta ja työrauhaa, koska opettaja tiettävästi tukee 25 oppilaan luokassa näitä entisiä ”pienryhmäoppilaita”.

Ryhmäkoko kertoimen mukaan
Opettajien ammattijärjestön ratkaisuehdotus asiaan on ryhmäkoon säätäminen lakiin. Lisäksi erityisluokanopettajien saatavuuteen eri alueilla pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Jos ryhmäkoko olisi säädetty lailla, niin erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevat lapset pitäisi huomioida kertoimella. Jos ryhmässä on tukea tarvitsevia, ryhmäkoko pienenisi kertoimen mukaan, OAJ:n Jaakko Salo selvittää.

OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan opettajien väsymyksen syitä on monia. ”Yksi ylitse muiden eli erityisopetuksen ideologinen muutos, jossa erityisoppilaat yhdistetään tavanomaisiin opetusryhmiin. Meidän väki ei tätä vastusta, mutta samaan aikaan vähennettiin resursseja, vaikka niitä olisi pitänyt lisätä”, Luukkainen sanoo.
Helsingin Sanomat 31.1.2014, Marja Salomaa

- Opettajat harvoin vastustavat mitään – kutsumusammatti. Positiivinen asenne ratkaisee aina. Alkaako positiivisenkin kamelin selkä taittua,  psyyke vaarantua ja hymy hyydähtää lähes 30 oppilaan luokassa, jossa on usein integroituna useampi tukea tarvitseva oppilas? Miksei opettaja muka ennätä tukea tavallisia oppilaita puhumattakaan lahjakkaista oppilaista? Asennetta kehiin vaan.

Lahjakas oppilas jää heikon varjoon
Matemaattisesti lahjakkaat oppilaat ovat jääneet yleisessä koulukeskustelussa heikommin menestyvien varjoon maamme peruskouluissa, Tampereen yliopiston tutkija Sari Yrjänäinen toteaa. Matemaattisesti lahjakas oppilas voi tyytyä siihen, että hän saa olla rauhassa ja hänen ei tarvitse tehdä töitä ylen määrin.
Karjalainen 2.2.2014

- Monesti näin käy, ikävä kyllä. Aina on kuitenkin tarjolla vaihtoehtoja enemmän kuin yksi. Yksilöllisen oppimisen malli toisi helpotusta tähänkin ongelmaan. Tarvitaan kuitenkin aktiivista opettajaa ja työyhteisöä, jotka työnsä ohella jaksavat ryhtyä kehittämään opetusta tai ainakin näkemään muitakin vaihtoehtoja, jotka veisivät oppimista nykyistä enemmän toivottuun suuntaan. Asennekysymys jälleen! Kouluavustajia lisää ja enemmän samainaikaisopetusta erityisopettajan kanssa. Näillä toimenpiteillä voisi aloittaa, ellei kamelin selkä ole jo rötsähtänyt.

Näin koulu ei kehity
Pasi Sahlbergin mukaan vialla on se, että mitään ei tapahdu. Ei ole tapahtunut sen jälkeen, kun Pisa-menestys alkoi. Peruskoulun kehittämisestä ei käydä minkäälaista linjakeskustelua sen enempää poliittisten päättäjien kuin asiantuntijoidenkaan piirissä.

Keskustelu keskittyy Sahlbergin mukaan siihen, että jaetaan tunteja yhä uudelleen eri oppiaineiden välillä. Hän vertaa sitä Titanicin kansituolista kiistelyyn silloin, kun koko laiva on uppoamassa. Yksi tärkeimmistä lääkkeistä koulun kehittämiseen Sahlbergin mukaan on se, että koulussa autettaisiin jokaista oppilasta löytämään oma intohimonsa tai luovuutensa. Juuri siinä nykymuotoinen koulu on Sahlbergin mukaan epäonnistunut. Pasi Sahlberg on juuri siirtynyt CIMO:n johtajan tehtävistä vierailuprofessoriksi Harvardin yliopistoon
Image-lehti, Helmikuu 2014

Dia Pekka Peura 2014
Dia Pekka Peura 2014
- Kannattaisiko tuntimääristä kiistelyn sijaan käyttää se vähäinenkin aika asenteiden ja opetuksen uudelleen muokkaukseen, oppituntien järjestelyihin ja resurssien lisäämiseen ja tehokkaaseen käyttöön, jos kuitenkin opettajan aikataulutetun tuntisuunnitelmien ja samalla sivulla pysymisen jälkeen lopputulos on yllä esitetyn kaltainen, olipa tuntimäärä kaksi tai kolme.

Psyyken vaarantuminen tai horjuminen on aina vakava asia, sellaista ei toivo kenellekään. Kannattaa varmaan ryhtyä toimiin ja jättää kenkiin tuijottelu sikseen.

Teksti: Jaana Perkinen, lehtiartikkeleita, kuvat Pekka Peura

Lisätietoja yksilöllisen oppimisen menetelmästä löytyy sivuilta http://maot.fi/

Ei kommentteja: