lauantai 18. tammikuuta 2014

En ainakaan jarruta - en

Matematiikan yksilöllisen oppimisen menetelmä alakoulussa
Konkretiaa on pyydetty. Tässä on konkretisoitu malli menetelmästä, joka minulla on käytössä. Oikeastaan toimintaani ohjaa kolme asiaa, jotka voisi kiteyttää yhteen lauseeseen. En nitistä, en jarruta, vaan annan kaikkien kukkien rönsytä. Rönsytä voi ihan rauhassa, kunhan ei ryöstä tilaa toisilta kukilta.

      
1. Oppitunnin tavoitteet:
Yksilöllisen oppimisen menetelmässä on selkeästi kuusi tavoitetta, joihin oppitunneilla pyritään. Käänteistä oppimista en ole toteuttanut näin pienillä, koska oppilaat vasta painiskelevat enemmän tai vähemmän orastavan lukutaidon kimpussa.                                                                                                                           
Yksilöllisen oppimismenetelmän tavoitteet


Tunnista ei ole tarkoitus järjestää "nopein on paras - kilpailua", sillä jokainenhan kilpailee ja kilvoittelee omien taitojensa kanssa. Eikä kirjan päätön täyttäminen tuo sitä riemua ja iloa, jota oppimisen kautta tavoitellaan - päinvastoin! Jotta yksilöllisen oppimisen tavoitteet yllä olevassa kaaviossa toteutuisivat mahdollisimman kattavasti, on hyvä muistaa joitakin asioita. 

1. Hommaa oppikirja, missä soveltavat-, lisä- ja kotitehtävät ovat opetettavan asian perässä. Joissakin kirjasarjoissa ne ovat kirjan takana. Tämä taas aiheuttaa sen, että suurin osa ajasta kuluu siihen, kun pieni oppilas selaa hädissään kirjaa edestakaisin yrittäessään löytää opetettavan asian ja lisätehtäväsivut.

2. Oppimisen lisävälineet konkretisointiin ovat ensiarvoisen tärkeitä ainakin alakoulussa. Mm. Multilink-kuutiot, värisauvat, kaarihelmitaulut, helminauhat, satatalot jne.

3. Varaa hyllyyn mahdollisimman paljon matemaattisia noppapelejä ja pelikortteja. Monet vanhemmat lahjoittavat parhaat päivänsä nähneitä pelejä mielellään koululle. Pienellä fixauksella niistä saa oikein käyttökelpoisia.

4. Lisäksi hyllyyn kannattaa hankkia, pulma-/pähkinätehtäväkortteja tai tuuma/timanttivihkoja. Opeoppaiden takana on paljon monistettavia tehtäviä ja pelejä, joita minulla on usein matikkakärryssä.

5. Erilaisia mittoja, muotoja, kappaleita ja kelloja kannattaa varata toiminnallisia hetkiä varten. Lisäksi muutama tietokone, läppäri ja tabletti tekevät opiskelusta mielekästä ja hauskaa.
Minä olen pyytänyt oppilaita tuomaan luokkaan omat tyynyt, joiden päällä he voivat istua tai laittaa ne vatsan alle, jos pötköttelevät lattialla. Lattialla pötköttely mahdollistaa jalkojen heiluttelun ja kaikenlaisen vääntelyn, pulpetit eivät kolise ja työrauha säilyy kaikille.


2. Oppitunnin kulku ja rakenne
Oppituntini kulku sujuu lähestulkoon seuraavan kaavion mukaisesti. Kovin tarkkaa rakennetta on turha luoda, sillä oppitunnista muotoutuu joka kerta erilainen, koska oppilaiden erilaiset tarpeet ja haasteet tekevät siitä mielenkiintoisen ja vaihtelevan. En oikeastaan juuri koskaan istu paikallani. Kierrän koko ajan. Mikä hassuinta - oppilaatkin liikkuvat. Tunneilla vallitsee usein miten suloisen hallittu kaaos.

Kaavio oppitunnin kulusta ja rakenteesta
Kärjistetysti sanoen - yksi hakee värejä, joku on tarkistuspisteellä, toinen tekee tehtäviä kirjasta lattialla, kolmas mittailee vettä kannuihin, muutama pelaa noppapeliä, jotkut istuvat tietsikalla "numerorataa" pelaamassa ja jotkut viihtyvät pöydän ääressä.

Yleensä ohjaan yhtä oppilasta kerrallaan, toisinaan käsittelen uutta asiaa pienryhmässä ja muutaman kerran lukuvuoden aikana opetan koko ryhmää yhtäaikaa. Tänä lukuvuonna koko porukka on opetellut yhdessä vihkotyötä, parilliset ja parittomat luvut ja kymppiparit.

Kokeen pidän alueesta vasta sitten, kun viimeinenkin on asian opetellut. Toisinaan olen pitänyt kokeita myös yhdelle oppilaalle kerrallaan. Arvionti on yksi asia, joka mielestäni kaipaisi kovasti muutosta. Siinä taitaakin olla seuraava haasteeni.


3. Jumissa
Kun oppilas on saavuttanut uuden opeteltavan asian, hän ei voi edetä tehtävissä omin päin. Kutsun tällaista kohtaa ”jumiksi”. Jumi sana kuulostaa kovin tylsältä, mutta sitä se ei suinkaan ole. Jumi-oppilaalla on useampia vaihtoehtoja toimia siihen asti, että ennätän hänen kohdalle.

Kaavio "jumitilanteesta"
Kukaan oppilas ei voi edetä uuteen asiaan ilman, että hän osoittaa jotenkin sinulle osaavansa homman. Oppilas on itse oivaltanut ja opiskellut miten toimitaan, kaveri hänelle neuvonut tai opettaja on oppilasta ohjannut. Tärkeää on, että jokainen oppilas tietää, mitä JUMISSA ollessaan voi tehdä. Muutoinkin työ- ja toimintatapojen juurruttaminen on hyödyllistä ennen varsinaisen toiminnan alkamista. Kannattaa laatia selkeät sävelet itselle, silloin ne on helppo tarjota oppilaille.


4. Missä minun narut
Voi tuntua joskus, että omat narut ja langat ovat pahoin hukassa tai ainakin tuhannen solmussa. Sellaisesta tunteesta ei pidä hätkähtää. Roolin vaihtaminen tiedon kaatajasta ohjaajaksi on iso juttu. Vaikka tunti kulkeekin oppilaiden mukaan, opettaja on kuitenkin se, joka viime kädessä hyppää puikkoihin. Kyllä ne narut löytyy, kun niitä tarvitaan.


Menetelmän käyttöönottoa helpottaa huomattavasti, jos esimies on tietoinen kokeilusta ja antaa tukensa toiminnalle. Muutosagentin tie ei ole helppo, mutta se on sitäkin palkitsevampi. Pelle Pelottoman rohkeutta ja rentoa otetta kaikille kokeiluun ryhtyville!

Lisätietoa matematiikan yksilöllisestä menetelmästä löydät http://maot.fi/ sivulta.

3 kommenttia:

keys kirjoitti...

Kiitos hyvästä jutusta! Kokeneenkin opettajan on hyvä välillä palata to basics eli matikkakärry oli minulle iloinen vinkki :)

Kia/ Luetaanko tämä? kirjoitti...

Vaikuttaa hyvältä. Toisaalta olen myös innostunut VaNesta, ja onhan sekin tavallaan aika opelähtöistä. Tai opettaja luo ne konkreettiset oppimistilanteet. Mutta ehkäpä näitä kahta voisi yhdistellä niin, että vaikka viikon alkuun opiskeltaisiin uusi asia ja sitten jokainen etenisi konkretiasta abstraktiin kuvailemasi työskentelymallin mukaan. Hmm...

Jaana Perkinen kirjoitti...

VaNe on oikein hyvä menetelmä. En usko, etteikö näitä kahta voisi yhdistellä oikeinkin jouhekkaasti toisiinsa. Minunkin oppilaat käyttävät paljon välineitä, joilla asiat konkretisoidaan ennen varsinaisia numerosymbolein merkittyjä laskutoimituksia. Anteeksi, että kommentoin asiaa vasta nyt.