Vuonna 2001 syksyllä sain ohjattavakseni
kakkosluokan. Tasapaistäminen, junnaus, jarruttelu ja tilketyöskentely
(=hienosti sanottuna sivusuuntaan eriyttäminen) päättyivät kuin seinään.
Mattoja lattialle ja tyynyjä oppilaille, se taisi olla ensimmäinen muutos.
Lentäväksi lauseeksi tuosta ajasta jäikin ”Jaanan lapset makoilevat pitkin
lattioita, eikä niille opeteta mitään”.
Ohjasin tätä samaista luokkaa aina vuoden 2005
kevääseen asti, jolloin he pääsivät viidenneltä luokalta. Kahdeksan vuoden
jälkeen, viime keväänä minua odotti lakkiaiskutsu työpaikkani lokerossa. Kaikki
vanhat muistot tulvahtivat mieleeni – pienistä oppilaistani oli varttunut
aikuisia.
Pyysin Jadea kirjoittamaan koulumuistoistaan,
etenkin siitä, millaisina hän muisti matematiikan tunnit. Pyysin häntä
kertomaan tuntien rakenteesta, toimintatavoista ja ilmapiiristä. Toivoin hänen
palauttavan mieliin kaikki ne asiat, mitkä olivat herättäneet hänessä
myönteisiä tai kielteisiä ajatuksia. Tekstin myönteisyys yllätti minut täysin,
vaikkakin pitää huomioida, että oppilas on aina lojaaliteettisuhteessa
opettajaansa nähden. Jaden teksti on jo julkaistu maot.fi:n sivuilla. En voinut
olla julkaisematta sitä täälläkin.
Anttilassakin pötkötellään! |
Löhömatikkaa
– muistomatka alakouluaikaan
Mahdolliset
puutteet, väärinmuistamiset ja virheelliset tiedot johtuvat siitä tosiasiasta,
että näistä tapahtumista on kirjoitushetkellä jo toistakymmentä vuotta aikaa.
Annettakoon tämä anteeksi.
Varhaisimmat
koulumuistoni liittyvät erityisesti matematiikkaan. Olen kakkosluokkalaisena
natiaisena kirjoittanut violettiin Karvinen-päiväkirjaani lauseen ”olen oikea
nero matikassa!”
Tämä ei enää pidä paikkaansa, mutta sain ala-asteikäisenä tehtävät tehtyä nopeasti ja sujuvasti. Pidin matematiikasta. Uskon opetusmetodien ja luokan ilmapiirin vaikuttaneen siihen.
Tämä ei enää pidä paikkaansa, mutta sain ala-asteikäisenä tehtävät tehtyä nopeasti ja sujuvasti. Pidin matematiikasta. Uskon opetusmetodien ja luokan ilmapiirin vaikuttaneen siihen.
Matematiikassa
saimme ottaa paljon vastuuta omasta työskentelystämme ja oppimisestamme. Osa
asioista opiskeltiin yhdessä, mutta usein opettaja ohjasi meitä yksitellen.
Meillä oli todella viihtyisä luokkaympäristö, jonne saimme tuoda tyynyt. Niillä
makoillen saimme paitsi kuunnella tarinoita, myös laskea itseksemme tehtäviä.
Elävimpiin alakoulumuistoihini kuuluukin viileällä lattialla pulpetin alla
makoilu ja tehtävien laskeminen. Tämä oli etuoikeus, joka piti saavuttaa. Joka
tunti ei voinut laskea lattialla, ja jos homma ei toiminut, palattiin takaisin
pulpettityöskentelyyn.
Minulle, ja varmasti myös muulle luokallemme, oli tärkeää saada ottaa itse vastuuta tehtävien etenemisessä. Monille meistä tuo vapaampi, vastuutaottavampi tapa opiskella sopi hyvin.
Minulle, ja varmasti myös muulle luokallemme, oli tärkeää saada ottaa itse vastuuta tehtävien etenemisessä. Monille meistä tuo vapaampi, vastuutaottavampi tapa opiskella sopi hyvin.
Matematiikassa
käytimme erilaisia apuvälineitä. Värikkäät multilinkit olivat helpossa paikassa
luokan takaosassa, ja sieltä niitä saattoi hakea avuksi. Geometrian apuna
käytimme myös neliönmuotoisia puulaattoja, joihin oli isketty pieniä nauloja.
Naulojen ympärille teimme kuminauhoilla erilaisia muotoja ja harjoittelimme
siten geometristen kappaleiden tunnistamista ja muodostamista.
Saimme
tehdä kulloinkin käsiteltävän aiheen tehtäviä omaan tahtiin. Perustehtävistä
sai edetä itsenäisesti haastavampiin tehtäviin aina seuraavaan opetettavaan
aiheeseen asti. Mikäli tehtävät loppuivat kesken, oli tarjolla lisätehtävävihkoja.
Heikompia neuvottiin ja tuettiin tarpeeksi. Aina emme saaneet samoja läksyjä
koko luokka, vaan yksilöidymmin - nopeasti edistyvät saivat ottaa enemmän
tehtäviä, muille riitti vähäisempi määrä. Saimme myös valita kirjasta omaan
tasoomme sopivia tehtäviä.
Ilmapiiri matikantunneilla oli
kannustava ja huomioonottava. Autoimme toinen toisiamme sen sijaan että
olisimme kilpailleet. Meille opetettiin, että tärkeintä on voittaa itsensä ja
edistyä, ei mitata saavutuksia muiden suorituksiin. Jälkikäteen ajateltuna olen
oppinut ala-asteella matematiikkaa hyvin eri tavalla kuin ikätoverini. En ole
kuullut kenenkään muun kertovan, että he olisivat saaneet itse vaikuttaa
siihen, mitä tehtäviä tekevät, saatikka tehdä tehtäviä lattialla makoillen.
Olen huomannut opetuksesta olleen paljon hyötyä myös muussa elämässä - ymmärsin
jo varhain, etteivät kaikki etene koulussa samaan tahtiin, kaikki oppivat siinä
rytmissä missä oppivat.
Koska
saimme tehdä tehtäviä omaan tahtiimme, eivät nopeammat ehtineet turhautua
tunneilla. Toisaalta opettajalla oli myös paremmin aikaa keskittyä neuvomaan
niitä, jotka tarvitsivat enemmän ohjausta.
Olen
itse nyt töissä ala-asteella ja huomaan, kuinka paljon omat kokemukseni vaikuttavat tapaani neuvoa ja auttaa lapsia. Yritän
parhaani mukaan olla yhtä kannustava, rohkaiseva ja ennakkoluuloton kuin oma
ala-asteopettajani aikoinaan oli antaessaan meille vapauden toimia matematiikan
tunneilla totutusta poikkeavalla tavalla. Ja on ihanaa huomata, että jotkut
asiat eivät muutu - Multilink -kuutiot ovat edelleen ahkerassa käytössä!
Tekstin on kirjoittanut
Jade Laurila, 20-v,
koulunkäyntiavustaja, Espoo